torstai, 23. heinäkuu 2015

Vaniljaa

Palaan aina tähän takaisin, uudestaan ja uudestaan. Suhdettamme voisi verrata vaniljajäätelöön. Alussa siinä oli ehkä suklaakerros. Nyt syön ja syön litroittain vaniljaa odottaen löytäväni niitä pieniä suklaapaloja, mutta saan vain korkeintaan kitkerää lakritsaa. Ja sinähän tiedät, että minä inhoan lakritsaa!

maanantai, 20. huhtikuu 2015

Havahtumisia

Opin sinulta paljon, opin meistä paljon, opin itsestäni. Olen oppinut, että osaan rakastaa epäitsekkäästi, mutta se kohde et ole sinä. Sinun tehtäväsi oli repiä auki kaikki ne vanhat haavat minussa, pakottaa minut näkemään itseni ja myös opettelemaan rakastamaan itseäni. Ymmärrän nyt, että rakkautemme ei ollut rakkautta, se oli oppitunti. Olen kiitollinen niistä hienoista asioista, joita toit elämääni. Olen kiitollinen niistä hirveistä asioista, joita toit elämääni - niistä opin eniten. Olen kiitollinen sinusta ja yhteisestä ajastamme. Nyt on aika mennä eteenpäin. Minä kelpaan itselleni. Oloni on rauhallinen ja luottavainen eikä minulla ole kiire mihinkään. Tuokoon elämä mitä tuo, minä olen valmis.

perjantai, 17. huhtikuu 2015

Ne lapsuuden traumat

Luen bussissa toista blogia. Siinä kerrotaan huonon lapsuuden aiheuttamista kipupisteistä. Bussi saapuu kotisi kohdalle ja melkein hyppään bussista ulos. Tekee mieli tulla halaamaan ja pyytämään anteeksi sitä, että olen niin rikki, että en osaa olla rakkautesi arvoinen. Sitten järki (tai ego) kysyy, miksi minun pitäisi pyytää itseäni anteeksi. Miksi en kelpaa kaikkine haavoineni? Tunnistan sen pienen tytön sisälläni kysyvän: "Miksi minä en kelpaa?". Miksi minun pitää olla jotain muuta, että minua voi rakastaa? Ego voittaa, ajan pysäkin ohi. 

Kerron koko ajan itselleni, että en kaipaa, että en menetä mitään. Keho ei usko, oksennan (en bussiin).