Minulla on vihdoin ompelupiste, ompelukone ja saumuri. Pitkään olen koneista haaveillut ja ennen joulua ne kotiutuivat meillä Bellabit Oy -nimisestä liikkeestä. Suositteluni liikkeelle nopeasta toimituksesta ja asiallisesta palvelusta. Tässä postauksessa eivät koneet ole kuitenkaan pääasiassa, vaan työpisteeni, jota Pekka on kunnostanut ja rakennellut syksyllä ja nyt sinne hankittiin vielä toinen pöytäkin hommia vauhdittamaan.

Työpisteen lattia on laatoitettu syksyllä ja Pekka maalasi seinät valkoisella maalilla. Työpiste on samalla varasto ja löysimme ikeasta tummanharmaita kaappirunkoja hintaan 9 euroa kappale. Ostimme niitä valitettavasti vain kolme, ja jouduimme hakemaan neljännen täysihintaisen mustan rungon. Kaappien ovet myös Ikeasta ja kahvat meidän vanhoista keittiökaapeista, ne ostettiin pari vuotta sitten Prismasta. Kaappeihin laitettiin siivousvälineet, liinavaatteet ja minun ompelu-, lanka- ja askartelutarvikkeeni. Vielä on kaapeissa tilaakin, mikä on ihan lohdullista! Varastoon sijoitettiin myös pieni pakastinkaappi, joka ostettiin keittiörempan yhteydessä. Ja niin, on meillä katossa narutkin, joilla kuivataan paljon pyykkiä.

Pöydistä toinen ostettiin Jyskistä tänne muutettaessa pari vuotta sitten ja se sai valkovahakäsittelyn jo vuosi sitten, kun se ei väriltään istubut meidän työhuoneeseen. Nyt ostettiin toinen samanlainen pöytä ja Pekka käsitteli sen vahalla. Nyt varastossa on mahdollista askarrella ja puuhastella ilman että pitää aina kerätä keskeneräiset työt kasaan.

Monet Siirin housuista ovat alkaneet näyttää hurjan lyhyiltä ja vaikka saatiin sekä kierrätyshousuja että ostin Prismasta kahdella eurolla parit housut, ajattelin silti tehdä muutamat housut, kun kerta kankaita riittää. Siiri valitsi itse housukankaat kaapista ja yllättäen hän mm. totesi ruskeasta pinkkipallollisesta kankaasta, että se on yöpaitakangasta. Turha sellaisesta oli siis alkaa tehdä vaatteita, kun Siiri on tosi tarkka vaatteistaan ja niiden väreistä. Siiri kelpuutti seuraavat trikookankaat:

Kukallinen napakka trikoo tumpelon opettajan kangasvarastosta, taisin maksaa palasta 2 euroa ja siitä riittää vaikka toisiin housuihin vielä. Nämä housut olivat jo käytössä.

Ruskeapohjainen tähtitrikoo taannoisesta Saksan yhteistilauksesta. Kangas vaikutti hyvältä ommellessa. Nämäkin olivat jo käytössä. Väri on kovin epäsiirimäinen, mutta valinta joutui varmaankin tähdistä.

Tämä trikoo oli vähän "lörpömpää", mutta käytössähän sen näkee, miten se kestää. Aika hyvin meillä on vaatteet kestäneet, vaikka tietysti niitä onkin aika paljon kierrossa. Tätä kangasta on tosi iso pala vielä jäljelläkin, tämä on saatu jälleen rouvalta, jonka luokse pääsimme tumpelosta penkomaan.

Kaavat SK 1/2009 tytön trikoolegginsit ja Ottobre 6/2007 Lily legginsit (muistaakseni kukkatrikoot tehty SK:n kaavalla ja kahdet muut Ottobren. Minusta suurin ero oli lahkeen pituudessa eli olisiko SK:n housut olleet vähän lyhyemmät. Mitoitus kuitenkin muuten oikeastaan sama.)

Tein töihin ennen joulua äitiyslomalle jäädessäni toscapiirasta ja joulun aikaan ihailin jossain lehdessä ollutta puolukkaista toscapiirakkaa. se jäi kuitenkin tekemättä, mutta nyt, kun piti tehdä vieraita varten jotain hyvää, päädyin Yhteishyvän päärynäiseen toscapiiraaseen. Pohja oli minusta makeampi kuin ennen joulua tekemässän piirakassa, mutta säilykepäärynät lievensivät onneksi liikaa makeutta. Todella hyvää ja helppoa tehdä!

Ohje: täältä

Annoin leijonien joulukuisen kokouksen arpajaisiin villasukkalahjakortin, jossa lupasin neuloa 7 veikkaiset villasukat arpavoittajan haluamassa koossa ja värissä. Yllättäen kävi niin, että minulta pyydettiin violettiraidallisia sukkia ja eihän violettia ole ollut 7 veikan tai Nallen värikartalla useampaan vuoteen. Luulin jo, että joudun lankaostoksille, mutta onneksi omasta kaapista löytyi Pirkanmaan kotityön Kirjo-Pirkkaa violettiraidallisena ja sain sukat tehtyä oman kaapin langoista. Silmukoita 62 ja koko 39. Sukat ovat melko napakat, sillä neuloin ne 2,5 puikoilla. Varsi 1o 1n -joustinta, olen neulonut oikeat kiertäen, Olen jostain syystä kovin viehättynyt tällä hetkellä tuohon 1o 1n -joustimeen.

Menekki: 60 g

Siirin pikkusisko syntyi 7.1.2012 klo 23.52. Tässä ylpeän isosiskon sylissä pieni pikkusisko.

Kun Kaapo paljastui tytöksi, piti Kaapo-nimestä luopua ja niinpä neiti on Hunskeli 11.3. asti, jolloin hänet kastetaan.

En ole hetkeen leiponut mitään ja tänään oli tulossa vieraita, joten päätin leipoa vähän jotain. En ollut etukäteen varautunut leipomiseen, eikä meiltä löydy vakiona kovin ihmeellisiä tarvikkeita, joten leipomukset piti saada aikaan ihan perustarvikkeista. Silloin yleensä kotitalous-vihkojen ohjeista on kovasti hyötyä ja niin oli taas. Piirakaksi valikoitui omenapiiras, jonka pohja käy sekä suolaisen että makean piirakan pohjaksi. Piirakan kaveriksi tein viipalepikkuleipiä. Niiden ohje löytyi Kotiäidin kokkauksia -blogista.

Omenapiiras:

Pohja:

2 dl kädenlämpöistä maitoa
1/2 palaa hiivaa
1/2 tl suolaa
1 tl sokeria
1/2 dl öljyä
noin 5 1/2 dl vehnäjauhoja

Vaivaa kevyesti notkeaksi taikinaksi. Kohota. Jaa taikina kahteen osaan ja taputtele kahteen piirakkavuokaan. (HUOM! Taikinasta tulee siis kaksi piirakkaa tai pellillinen - täyte pitää tehdä kaksinkertaisena, jotta riittää!)

Täyte:

2 omenaa raasteena
1/2 dl sokeria
2 tl kanelia
2 tl perunajauhoja

Sekoita aineet keskenään ja levitä pohjataikinan päälle.

Muruseos:

2 rkl sulatettua margariinia
3/4 dl sokeria kauraleseitä tai -hiutaleita
1/2 dl fariinisokeria

Sekoita aineet ja ripottele vuokaan omenaseoksen päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Pohja on neutraalinmakuinen, koska saman pohjan pitäisi tosiaan sopia myös suolaiseen piirakkaan. Ihan ok piirakka, mutta makua on enemmän aina murotaikinapohjaisessa piirakassa.

En ole aiemmin tehnyt viipalepikkuleipiä, vaikka äitini ja siskoni ovat kehuneet niitä nopeatekoisiksi. Syönyt olen kyllä :) Hyviä siis ovat ja nopeita tehdä, suosittelen! Tällä ohjeella sai hyvänkokoisen keksipurkin täytettyä, vaikka äkkiä ne siitä alkoivat sitten tyhjentyäkin.

Siiri täyttää helmikuun alussa 3 vuotta ja pidämme Siirille pienet synttärit, joille kutsumme minun ja miehen sisarukset perheineen sekä muutaman muun vieraan. Siiri sai itse kertoa, millaiset kutsukortit hän haluaa ja ensin tilauksena oli Muumi-kutsut, joka myöhemmin tarkentui Pikku Myy -kutsuiksi. Ideapark-kierroksella ei löytynyt Myy-kiiltokuvia tai tarroja, joten päädyimme tulostamaan Myyn kuvia netistä ja liimaamaan ne kortteihin. Lisukkeena kimalleliimaa, joka on Siirin mieleen. Askartelulaatikosta löytyi myös huopa- ja punoskukkasia, joita liimattiin mukaan. Siiri askarteli itse yhden kutsun, johon tuli sitten sitäkin enemmän koristeita, mm. viisi Pikku Myyn kuvaa.

Siiri jaksoi hienosti tehdä oman korttinsa pienellä avustuksella :)

Kovin on itseään toistavaa bloggausta, mutta tässä olisi (surkea) kuva myös toisesta Siirin tyynyliinasta, jonka muokkasin käyttöön soveltuvaksi. Tyynyliina oli siis vauvakokoa ja Siiri on saanut sen vauvalahjana minun kummeiltani. Tein valkoisesta Finlaysonin puuvillakankaasta isomman liinan, johon ompelin kiinni pienen liinan koko kuvapuolen. Tätä prinsessatyynyliinaa oli ehditty käyttääkin, joten se oli vähän muotoutunut ja koska en jaksanut sitä silittää, oli  ompeleminen vähän haasteellisempaa. Ihan suorassa kuva ei ole, mutta en usko, että muutaman käytön jälkeen enää sitä erottaa.

Viime yönä oli muuten testikäytössä Siirin Smurffi-lakana ja nalle-tyynyliina ja tosi hyvin Siiri niiden kanssa nukkui :) Toivottavasti tämän prinsessan kanssa unet ovat yhtä hyviä!

Olen tosi tyytyväinen tähän ideaan, että ompelin kauniit kuvat isompiin liinoihin :) Mitään hintaahan tälle projektille ei tullut, kun kankaat ovat mummun kaapista ja vielä hyvälaatuista puuvillaa.

Eilen tein toiset pienet villasukat. Kaivoin lisää jämiä lankakaapista ja näiden sukkien alkuosa on 7 veikka Jättiraitaa, josta vaikuttaa puuttuvan yksi väri eli vihreä. Ilmeisesti vihreä on kaikki käytetty sukkiin, jotka olen viime vuoden puolella langasta neulonut. Koska lankaa ei ollut kovin paljoa, käytin jalkateriin Tuomas-langan jämää ja kärkeen vielä 7 veikkaa, kun en ollut varma lankojen riittävyydestä. Sainpa jonkun nöttösen taas kaapista pois. Kokoluokka jälleen noin 20 ja sukat menevät Konttiin.

Menekki: 36 grammaa

Nämä sukat oli nopea tehdä ja aiemmin postauksen Raita-lankaa jäi enää alle metrin pätkä. Ihan ei lanka riittänyt samanlaisiin raidoituksiin, mutta yllättävän hyvin kuitenkin. Näihin sukkiin meni siis loput 28 grammaa, joka on varastokirjanpitoni saldo :)

Silmukoiden lukumäärä vastaa koon 22 sukkien silmukkämäärää, mutta enpä oikein tiedä, mahtuvatko sen kokoiseen jalkaan. Konttiin nämä ovat menossa ja varmuuden vuoksi kirjoitinkin lappuun, että kyseessä ovat koon 20 sukat. 7 veikka on turhan paksua minun mielestäni lasten sukkiin, mutta eiköhän Kontin kautta löydy joku vähemmän ronkeli käyttäjä (tai käyttäjän äiti) näillekin.

Oli muuten luvattoman monet pääteltävät langat näinkin pienissä sukissa, kun yritin loppuun asti täsmäytellä lankoja!

Siiri sai joulupukilta Jujuliini-merkkisen nalle-tyynyliinan ja nalle-pehmon. Liina oli tosi nätti ja kestää 60 asteen pesua, mutta sen varjopuolena oli tosi pieni koko, muistaakseni 28 cm * 35 cm. Siirillä on käytössä Finlaysonin lastentyyny, johon liina oli auttamattoman pieni. No, onneksi nyt riittää ompeluintoa (vaikka kunto ei meinaa kestää), ja päätin tuunata tyynyliinasta sopivan. Mummun kangasvarasto riensi jälleen apuun ja sain palasen Finlaysonin valkoista puuvillakangasta. Oikeastaan palanen on niin iso, että saan siitä kankaan myös toisen Siirin tyynyliinan tuunaukseen, mutta siitä sitten myöhemmin.

Kastelin tyynyliinan ja leikkasin kuvapuolen kokonaan irti siten, että säästin taitokset - niiden mukaan oli helppo ommella nallen kuva tyynyliinaan. Koneesta löytyi kiva ommel ompeluun, valitettavasti se ei erotu valkoisesta pohjasta. Kukaan ei ole saanut aikaiseksi silittää liinaa, lopputulos näyttäisi kivemmalta silitettynä.

Vähän hassu oli minusta tuon liinan koko, lahjan ostajahan ei voi tietää, minkäkokoisia tyynyjä kullakin on käytössä, mutta toinen tuunausta odottava liina on Siirin vauvalahjaksi saama Jujuliinin liina, joka on vielä pienempi. Se oli käytössä, kun Siiri oli vauva, mutta nyt ajattelin, että sen voisi samalla tavalla ommella suurempaan liinaan. Kangas oli sen verran iso, että liinasta tuli nyt ihan oikean tyynyn kokoinen ja käyttöikää on siis sen verran, kuin neiti itse haluaa. Siinä liinassa on ihana prinsessa ja liina saa hyvää käyttöikää suurennuksella.

Muoks: Firman sivuilla ei ole lainkaan sitä pienempää kokoversiota, jonka Siiri on saanut vauvalahjana. Ilmeisesti koko on muuttunut vuosien varrella. Katsotaan, milloin saan sen tehtyä loppuun.